adalyon (adalyon) wrote,
adalyon
adalyon

          
Voi, minä rakastan kehuja! Aina lapsesta lähtien olen himoinnut saada kuulla, miten taitava olen.
           Noin älykäs lapsi, noin kypsä ikäisekseen, ja miten siro käsialakin! Mitä sinä oikein kirjoittelet? Runojako, jopas jotakin! Onpas kerta kaikkiaan ihmeellistä ja hämmästyttävää. Ja kovin totinen, ja kovin riehakas, jos hän vain niin haluaa. Pieni vekkuli, hulivili, kujeilija, huvimestari, hurmuri, ihmelapsi, nero, jumala, jumala, jumala.
          Asiat täytyy yrittää järjestää jollain tavoin kuntoon. Se ei ole helppoa, jokainen tekee kykyjensä mukaan. Käytetään kaikki se mitä sattuu olemaan ja joskus se ei riitä.
          Tässä minä nyt olen. Yksin. Seison peilin edessä ja pidän silmäni tiukasti kiinni.
          I don't know why she is leaving or where she is gonna go, I guess she is got a reason but I just don't wanna know.
          En voinut koskaan tajuta, miksi he aina lähtivät pois luotani, miksi kukaan ei jäänyt paikalle kun koulun kello soi ja luokantunti oli loppunut. Miten välinpitämättömästi he nousivatkaan paikoiltaan, nostivat tuolit pulpeteille ja lähtivät. Minähän olin hauska. He pitivät minusta. He nauroivat.
          Kuten nyt. Yleisö nauraa, ja silloin luulen, että he jäävät paikoilleen, mutta kun he ovat lakanneet nauramasta, ja valot on sytytetty, he nousevat paikoiltaan ja lähtevät. Silloin minulla on aina tunne, että minua on hiukan huiputettu, minähän seison siellä näyttämön takana valmiina kuulemaan lisää esiinhuutoja.
         En voi rynnätä näyttämölle ja huutaa Tulkaa takaisin! kun väki on jo puolivälissä matkalla ulos vaatenaulakoiden luona.
         En ole koskaan merkinnyt sinulle merkitsemiini kirjeisiin lähettäjän nimeä. Ehkä syynä oli se, etten halunnut vastausta. Ehkä syynä oli se, että pelkäsin ettet olisi kuitenkaan vastannut, ettet olisi halunnut tietää minusta. Ehkä minulla ei vain ollut tarpeeksi rohkeutta.
         Nyt saat osoitteeni. Saat ilomielin vastata. Kertoa että olet olemassa.
         Joskus sitä ihmettelee, millä paikalla kaikki sai alkunsa.
         Etkö sinä ihmettele?
  
Jonas Gardell, Koomikon synty
                
  • Post a new comment

    Error

    default userpic
  • 3 comments